torstai 22. tammikuuta 2015

Kaipauksia


Viimeinkin mulla on taskussani uusi visa ja tarvittavat kortit, että saan olla Japanissa pitempään! Tänään poikkesin päivällä uudestaan maahanmuuttovirastoon, kun sain viime viikolla viimein sen kortin, että voit tulla hakemaan uuden visan. Tarttin uuden valokuvan, niin tänään sit menin metroaseman valokuvakoppiin, sellaseen automaattiseen tiettekö, mitä Suomessakin näkyy joskus. Olin siinä hetken, et mites tää toimii ja sain sit kuvat siinä otettua, melko simppeliä se oli. Aika edullista muuten, 800yen eli joku noin 6e oisko, ja sillä sai 5 kuvaa. Se kuva oli mun mielestä vielä paras passikuva, mitä oon ikinä saanu itestäni. Aina kun menny Suomessa valokuvausliikkeisiin, ne on jotenkin kamalia. Tosta tuli tosi hyvä kaikkia mun odotuksia vastoin. Oli jotenkin sellanen kuva valokuvakopeista, että niissä ei saa otettua kauheen hyviä kuvia. Mutta siinä kopissa saa ihan rauhassa peilailla koko ajan ja tartte miettiä et "no nyt toi tyyppi ottaa musta kuvan ja se on taas ihan kauhee kuitenkin". Japanissa onkin mun mielestä aika yleistä käyttää just noita koppeja, en ainakaa oo oikein nähny ees mitää valokuvauskauppoja. Monesti näkee kyl ihmisiä menee ottaa kuvia niihin koppeihin. Et eiköhän niitten laatuun sit luoteta täällä. Ainakin ite oon positiivisesti yllättyny. En nyt lähe passikuviani tänne jakelemaan kuitenkaan, sorry.

Sain käytyä lentokentällä siellä virastossa, jossa meni onneks vaan joku 20min. Sen jälkeen ponkasin Tenjiniin hetkeks, kattelin lähinnä, että saako täältä jostain ostettua taateleita? Kauheesti kaupoissa näkyy vaan kuivattuja mustikoita ja karpaloita ja sit luumuja ja rusinoista. Ei oikein mitään muita kuivattuja hedelmiä. Tykkään paljon taateleista, niistä suorakulmion muotosista, mitä Suomessa saa, mikä on sillain puristettu kasaan. Ei vitsi, saispa täällä niitä. Ettin sit, et jos Tenjinistä löytyis ees jotain ja löysinkin sit yhestä kaupasta ja olin et jes! Samalla kävin ostaan yhestä vakkaripaikasta leipää. Se leipä on vaa nii hyvää. En oo nyt vähään aikaa syöny pehmeetä leipää ollenkaan, vaan näkkileipää mitä ostin Ikeassa käydessäni. Ja ei vitsi muuten kun söin ekan näkkärin, se oli niin hyvää. En ollu uskoo sitä makua ja rapsakkuutta ja ai että. Samalla avasin sen Ikeasta ostamani juuston, mut se ei ollu oikein sellanen juusto mistä tykkään. Kyllä sen pois syön, mutta ehkä vähän harmistuin. Ja ette tiiä kui kaipaan puolukoita. Oon nii tottunu syömään niin Suomessa, aika useinkin vielä, kun niitä löytyy aina kotona pakkasesta. Oon täällä niitäkin yrittäny kattoo pakkasaltaista, mutta aina vaan mansikoita, vadelmia, puolukoita lähinnä. Sit jotain vähän oudompaa suomalaiseen silmään, kuten kiivejä ja mangoja muun muassa.




Tässä kuva niistä mansikoista, mistä puhuin viime postauksessa. En tiiä miks nyt kaupoissa on ihan hirveesti myynnissä mansikoita. Ei haittaa kyllä mua. Kyttään aina sitä "päivämäärä tänään" hyllyä, josta löytää edullisesti vihanneksia&hedelmiä. Kyllä, täällä on sellanen hylly, että kohta pilaantuu, ostakaa pois. Joskus saattaa yks joku vähän homeinen mansikka vaikka näkyä ja se päätyy sinne sit. Monesti niistä saa kyllä miettiä, et mikshän tääkin täällä hyllyssä on? Mut sieltä tekee kivasti joskus edullisia löytöjä, ne vaan täytyy sit yrittää aika syödä poies muutaman päivän sisään. Nääkin mansikat oli vaan 200yen, eli joku 1,7e oisko. Nää on oikeesti viä hyviä.

Tein myös tässä aikasemmin tällä viikolla kunnon suomalaista ruokaa, kun mulle selvis tällain puolen vuoden jälkeen, että Japanissa on siis lihapullia. K söi kanssa, mutta mää en oikein tiiä tykkäskö se vai ei. Aina ei saa oikein irti sen ajatuksia. Ehkä se aattelee että mulle tulee paha mieli, jos sanoo ei. Mää haluisin vaan tietää, mitä se aattelee, jotta tiiän, että tykkääkö se nyt oikeesti niistä vai ei, että kannattaako sille jatkossa tarjoo mitä. Kerrotaan nyt sit vaikka yks episoodi tässä. Joskus joulukuussa varmaan oisko ollu, kokkailin itekseni chili cor carnee. No siihenhän tulee tosiaan papuja ja sit se tomaattimurska. K tuli kanssa syömään ja se oli vähän et "mitä sää kokkaat? Näistä jotain?" ja olin et "joo, chili cor carnee, tosin meillä ei oo sitä chiliä, et kauheen tulista tästä ei saa.. Ei ees chilijauhetta". K oli moneen kertaa et "mitä hiton chiliä? Chilijauhetta?" ja mieten eikö se oikeesti tiedä mikä on chili?! No kyl se sit ihan söi normisti, mut sit joskus pari päivää jälkee se sano, jonkun muun jutun yhteydessä, että se ei kauheesti tykkää tomaateista ja olin et "aijaa?! No mites se ruoka, mitä kokkasin sillon? Söit sen kuitenkin, oliko se ok?" Se oli sit vähän kiirehtien et siis "joo siis sellanen on ihan ok, mutta en tykkään yhtään niinkun raaoista tomaateista, mitä ei oo kokattu mitenkään, mut se sun ruoka oli kyl ihan hyvää, sellasta pystyn syömään". Kattoin sitä vähän oudosti ja olin et "ookei..". Joskus kysyin siltä kanssa, että tykkääkö se pavuista ja se oli että emmää niistä kyl oikein välitä ja mietin vaa et se siis varmaa inhos sitä ruokaa kyl sillon. Mää halusin tässä sit syödä sitä uudestaan tällä viikolla ja kun välillä kokkaillaan tosiaan jotain yhessä, K oli että "tehää tänään yhessä ruokaa!" mihin vastasin et "mää teen tänään sinä tomaattipapu-kastiketta, jos muistat mitä kerran tein.." ja se oli hetken aikaa että "mitä?! Aijaa.." johon sanoin et "jos haluut syödä jotain muuta, nii hanki sit ite ruokas" ja se oli et "pystynköhän mää syömään sitä..." ja siinä vaiheessa nauroin hieman sisäisesti että sää niin et tykänny siittä! ja sanoin sille että hae vaikka bento jostain.


Tässä on nyt tää, mitä sit tein tässä kanssa yks päivä. Nää lihapullat ei ollu kyl nii hyviä. K katto vaan silmät pyöreinä, kun tein tota perunamuusia. Ei kai se sit oo niin yleistä täällä. Joku pari päivää sen jälkee, kun oltiin tehty tätä, se sano että se haluaa tehdä jotain perunamuusi-juusto gratiinia. Vainnii, empä oo ikinä minkäänlaista gratiinia kyllä tehty. Ois kyl kiva kokeilla. Ehkä jos löytyy simppeli ohje.

K puhelimen syövereistä löyty tällanen "vanha" kuva joulukuulta, kun käytiin izakayassa. H:kin siellä taustalla lymyää. H on muuten palaamassa ihan piakkoi takas Japaniin. Sillä alkaa harjottelu Tokiossa. Pitäis varmaan munkin alkaa miettiin harjottelu vaihtoehtoja pikkuhiljaa kuten myös lähetteleen kesätyöhakemuksia. Jos ottaisin viä rennosti pari viikkoo, kun meillä on viikon loma. Jos sit orientautuis taas ahkerasti kaikkeen paperihommiin.


Oon kattonu viime aikoina simpsoneita aika paljon. Tykkään simponeista kauheesti, se on hauska animaatio. En tiiä onko se sit japanissa kauheen suosittu, koska kun K näki et kattoin sitä se oli että "toi ei varmaa ees oo yhtää hyvä" ja kattoin sitä tyyliin "mitä sää just sanoit?" Tänään yhdessä jaksossa, mitä katoin tuli Downton Abbeystä joku viittaus ja siinä tuli sitä tunnaria. Ite en oo kyseistä sarjaa oikein kattonu, mutta teema on jääny hyvin päähän, koska äiti katto sitä kotona ja jäi oikein koukkuun siihen ja se tunnari pyörikin sit aina vähän väliä telkusta. Tässä tunnari, koska se on oikeesti hyvä! Kuuntelen sitä nyt täällä sit itse toistolla.


Välillä muuten kun lukee IL:stä tai IS:stä noita että "lumimyräkkä tulee Suomeen" kaipaan lunta ihan kauheesti ja haluisin, että tännekkin tulis vähän lunta. Fukuokassahan sato lunta, mutta olin sillon just Tokiossa, jossa ei lumesta ollu tietookaan, vaikka paljon pohjosemmassa kun Fukuoka. Haluun, että tulis kunnon lumisade. Haluun että lumi värjää mun takin valkoseks hetkeks aikaa, kunnes se sulaa ja että lumi sataan mun naamaan ja sit ärsyttää kun meikki on miten sattuu, ja kun lunta menee kenkään ja saat kaivaa sen poies - tai no, sitä en kaipaa. Se on vaan ärsyttävää. Mutta lunta ois kiva nähdä, ees vähän.

Milla ☆



4 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitat niin pitkästi ja yksityiskohtaisesti. Ootte suloinen pari K:n kanssa :)
    Mitä te yleisimmin kokkailette yhdessä? Missä/miten ootte tavanneet jos saa kysyä?
    Mukavaa loppuvaihtoa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäät! :)
      Me kokkaillaan aika randomisti, joskus teen jotain suomalaisia ruokia ja joskus mennää vaan yhessä kauppaan ja päätetään siellä että tehäänkö vaikka tätä. Monesti se on, että oon utelias jostain, että mitä tää on? Tehää tätä. Haha. Mutta ei mitään kovin erikoisia juttuja loppujen lopuks. Viimeaikoina tehtiin aika moneen kertaa sellasia simppeleitä kiinalaisia ruokia. Kauheesti ei mitään kovin japanilaisia ruokia olla kyllä tehty.
      Heh, juu. Tavattiin ekan kerran lokakuussa, kun koulu järjesti keilaustapahtuman vaihtareille ja japanilaisille. Vaihettiin siellä pari sanaa ja sen jälkee juteltiin vähän fb&linessä alkuun, kunnes nähtiin sit ihan kasvokkainkin uudelleen muutamiseen kertaa ja siittä se sit lähti.
      Kiitos paljon ja kiitos myös kommentista :)!

      Poista
  2. Hahahhaha, ei sulla kyllä helppoo oo:
    miehiä on muutenki vaikee ymmärtää joskus, ni koita sää nyt sitte ymmärtää japanilaista miestä, joka on meihin suomalaisiin verrattuna ylikorrekti ja kohtelias :DD
    Kiva ku menee kivasti siellä! Täällä on saakelin kylmä, -20 ollu pari päivää ja jatkuu aika kylmänä. Onneks ei tarvi poistuu kotoo ku opparin teko on ainoo velvollisuus :D Oon puhunu siitä varmaa 3viikkoo ja tänään sain ekan kerran tehtyä asialle jotain konkreettista!! Muuten oon kyllä tehny koulujuttuja sentään.

    Kuulemiin! Oon susku. Heippa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus tota on kyl vaikee tajuta, että mitä hittoo lol
      Aijaa, nytkö sää vasta alotit! :DD No onnee nyt sit sen tekoon, toivottavasti sujuu suuremmitta ongelmitta!

      Poista