Heippahei

Heräilin maanantaina aamuyöllä 4 maissa. Olin nukkunu ehkä joku noin 3h, mutta oli yllättävän virkee olo. Siivoilin kämppää ja laitettelin laukut kuntoon. Ulkona oli vielä pilkkopimeetä ja lähdin asemalle siinä puol kuuden maissa mun kahden valtavan laukun kanssa. Ketään ei näkyny mailla halmeilla ja oli hiljasta. Kun pääsin asemalla K tuli mua vastaan ja ooteltiin junaa saapuvaks.

Näytän kyllä just siltä et oon nukkunu viimeset pariyötä sen muutaman tunnin :D

Lollailtiin K:n naamalle tässä kuvassa.

Lentokentälle saavuttiin vähän kuuden jälkeen ja menin sit jonottaan check-inniin. Tietty mun kohalle satu joku aika alottelijan tuntunen tyyppi  ja se näytti sellasta hämmentynyttä naamaa koko ajan kun se teki töitä, paitsi sillon kun se sano mulle jotain, se hymyili. Siinä meni himo kauan, kun halusin ostaa toisen laukun mun lippuun. Lopuks se kysy sit neuvoo joltain ja joku puoltuntia siinä tais mennä.

Ehtittiin istahtaa K:n kanssa ehkä vajaa 5min siinä ja olin et juu, mäpäs lähen tästä nyt tonne turvatarkastukseen, kun mun lentokin lähtee jo tässä ihan kohta. Sanottiin sit heipat ja se jäi heilutteleen sinne köyden taakse sit.

Lentokoneessa pääsin kivasti istuun ikkunapaikalle kerrankin.

Fukuoka oli tosi harmaa ja jotenkin surullinen.

Naritalle saavuin sit yheksän maissa ja kun ei täytyny tehdä check-inniä uuestaan pääsin nopsasti ja mukavasti kulkeen sit Suomen lennon portille. Tällä kertaa mulla oli jopa aikaa joku tunti siinä istuskella. Ostin viimiset ostokset siittä lentokentän kioskista. Mun käsimatkatavarat oli kivasti ylipainoset, mut onneks kukaan ei kiinnostunu niistä koskaan. Jännitti vähän, et tullaanko niitä tarkistaan jossai vaiheessa.

Koneessa oli mielenkiintosia elokuvia ja sarjoja onneks kateltavaks. Nukuin parisen tuntia ja onneks lento meni jokseenkin nopsaan. On se 10h silti pitkä aika.

Suomessa oli sit just sen näköstä kun aattelinkin.

Kotiin kun päästiin purin laukut ja laitoin suurimman osan tavaroista paikoilleen. Kauhistelin vaatteiden ja kenkien määrää vaihteeks. Osa tavaroista oottaa edelleen vähän siivoomista ja pitäis järkkäillä muutenkin. 

Mutta tässäpä oli tosiaan mun vaihto ja harkka Japanissa. Nyt täytyy sit ryhtyä vähän tarkemmin valmisteleen opparia. Se on kyllä niin alkutekijöissä, ahdistaa. Kunhan sen sais nyt vähän alkuun niin eiköhän se lähde siittä hyvin kulkeen. Mutta tosiaan, tämä blogi varmaankin hiljenee tähän. Jos ja kun taas joskus Japaniin matkustelen, teen varmaan taas sit uuden matkablogin sitä varten. Todennäkösesti en tähän blogiin jatka, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Blogia seurailen tässä jatkossakin, että jos tulee kysymyksiä tmv, niin lueskelen kyllä kommentteja ja vastailen. Kiitos kaikille lukijoille :)

Milla☆

Kotia kohti

Täällä ollaan Naritan lentokentällä oottamassa lentoa. Noin tunti tässä on aikaa hengailla. Muistan kun viimeks lähdin, sain mennä melkein juoksujalkaa? Varmaa kun tällä kertaa ei tarttenu tehdä check-inniä uudestaan nii meni paljon nopeampaan. Puhelimella on huono kirjoitella niin teen sitten vielä Suomesta päin todennäköisesti viimeisen päivityksen. Tässä pari kuvaa maistiaisiksi.

Milla☆

Koti kutsuu

Sunnuntai aamuna heräiltiin superväsyneinä. Pakkailtiin ja kirjauduttiin ulos hotellista ja sanottiin T:n kanssa heipat sit Shinagawan asemalla. T jatko matkaansa Shinkansenilla Osakaan ja minä Tokion asemalle, josta jälleen Naritalle. Tokion asemalla oli vilskettä, ja bussipysäkillä äänekkäitä aasialaisia, jotka alko siinä hetken aikaa seisomisen jälkeen ärsyttää.

Pääsin siittä bussin kyytiin helposti ja koko matkan Naritalle tutkistelin yahoo auctionsia, jos sieltä löytyis yks codomo dragonin dvd edullisesti. Naritalla jäin pois kyydistä terminaali 1:llä. Tällä terminaalilla en ollu käyny koskaan kunnolla. Mulla on jonkin verran aikaa ennen lentokoneen lähtöö niin kiertelin kauppoja ja kattelin lentokoneitten nousua.

Löysin jälleen uusia kitkat makuja, mitä en ollu nähny ennen ja sorruin ostamaan.

Tää uji matcha on ihan parasta vihree tee tyyppisen makusia kitkatteja mitä oon ikinä syöny. Tai no, matcha on kuitenkin vähän erilainen kun vihree tee, joka on rokucha japaniks. Tää olikin vähän makeempi kun vihree tee ja ei niin karvas maku. Harmi, etten tajunnu ostaa kun tällasen yhen pienen paketin. Täytyy kattoo, jos joskus jossai näkyy niin ostaa lisää.

Tässä sit muut maut: hazelnut, azuki piirakka ja Kumamoto tee. 

Menin sit viimein turvatarkastuksen läpi ja oottelin lentokoneeseen pääsemistä. Lento meni mukavasti nukkuessa ja Fukuokaan kun pääsin otin suoraan metron kotiin. Menin tosin supermarketin kautta kotiin ja olin kamalaa kantaa kaikki laukkuja, ne oli niin painavia. Kotona olin että "täällä taas" ja purin laukkuni ja rentouduin vaan kotona loppupäivän.

Tässä vielä koottuna Tokion ostokset + sit tulaiset, mitkä ei näy tässä.

Tää oli tuliainen töihin FujiQ:sta.

Tässä on sit taas käyty töissä ja arkeen on palattu. Vielä on muutama viikko jäljellä harkkaa ja sen jälkeen täytyykin kirjottaa raportti ja pitäis myös tehdä täältä etänä oppariin liittyviä juttuja. Täyttä rentoutumista ei siis tiedossa..! Oppari alkaa stressaa pikkuhiljaa, mut eiköhän siittä selviä kun ottaa askel kerrallaan.

Nyt on viikonloppuna gazeten keikka täällä Fukuokassa ja ajattelin mennä kattomaan, millasta on meno Japanin keikalla. Tosin mullon surkee paikkanumero, ihan taaimmaisena, mutta silti varmaan niin paljon mukavempaa kun Suomessa. Rakastan oikeesti keikkoja Japanissa! Kaikki se furitsuke ja se fiilis, Suomessa kaikki on hirveetä ahtautumista ja änkemistä ja vaan nyrkin heiluttamista. Mutta joo, sitten kun Suomeen palaa, kyllä sitä taas Suomessa tulee keikoille mentyä, mutta haikailen mielessäni Japanin keikkojen tunnelmaa. Gazettehan tulee kanssa Suomeen ja sinne ostinkin jo lipun. Sillain vähän kauhistuttaa, kun tuun kyllä niin heti automaattisesti vertaan sitä menoo. Mutta eipä voi mitään. Sellasta se on erimaissa.

Mutta tässäpä nämä päivät kulkee ja niin se Japanissa asuminenkin alkaa kohta käymään kohti loppuaan..!

Milla ☆