National foundation day -festivaali

Torstai aamuna oli check-out kymmeneltä ja lähdinkin sit tallustamaan Koenjin katuja. Heitin hostellilla poies mun kengät, koska mun laukku oli sen verran painava ja on nää nähnykin parhaat päivänsä. Silti teki huonoo heittää niitä pois viä, koska aattelin et käytän niitä loppuun asti ja heitän ne sit Fukuokassa pois ;A;

Joo, ehkä niitten oli aika lentää roskiin.

Menin juna-asemalle ja ihmettelin, kun toinen junalaituri oli kiinni. Se on yleensä vaan viikonloppusin kiinni, ja tulikin sit heti mielee, että onko tänään joku pyhäpäivä? Suuntasin sit Harajukuun ja siellä oli jo puol yhentoista aikaan mukavasti porukkaa. Mun kohteena oli Closet child, mutta se aukeis vasta 11 niin menis sit pyöriin muualle. 

Ihmiset jonotti ihan hirveesti kauppoihin, jotka oli aukeemassa 11. Sit oli yks valtavan pitkä jono, jossa jonotti vaan miehiä ja se kiersi näitä katuja pitkin (mm. yläpuolella olevassa kuvassa). Olikohan sit joku miesten brändi pitämässä suurtakin alee tänä päivänä. Istuin hetkeks kanssa ulos tän kauppakeskuksen seinustalle, kun ootin et yks kauppakeskus aukeis. Hirveesti oli poliiseja kaikkialla ja siinä alkokin sit kulkee joku paraati. Ja istuessa yhtäkkiä kuulen et joku räpsäsee kuvan ja sellanen keski-ikänen ukkeli järkkärinsä kanssa otti musta kuvan kun räpläsin kännykkää ja oon et voi hitto! Se vaan vilkuttelee mulle, et älä kato tänne ja haluu ottaa selkeesti toisen kuvan, varmaan vähän et "elämään Harajukun kadulla" meiningillä. En kuitenkaan oikein innostunu asiasta ja piilotin naamani mun puhelimen suojan taakse.

Tän rakennuksen ylimmässä kerroksessa on se siisti kattoterassi! Lisäks 2.kerroksessa on sellanen kiva terassi, josta on kuvia myöhemmin tässä postauksessa.

Tässä tää jono menee kanssa, noi miehet ketkä istuu tossa.

Menin tosiaan äsken mainitsemaani kauppakeskukseen ja sen terassille kattomaan meininkiä. Tutkin sit sitä pyhäpäivä juttua, ja selvis et oli Japanin national foundation day tänään ja sen vuoksi sit joku festivaali. Paljon eri yliopistojen soittokuntia meni kaduilla ja myöhemmin tuli vielä ihmisten kantamia pyhäkköjä. Mulla oli aikalailla aikaa 14 asti ennen kun pitäis lähtee suuntaan Naritalle päin, että vähän päälle 3h oli tuhlattavana. Sen kummemmin mulla ei ollu katottavaa niin istuskelin rauhassa tässä terassilla ja kattelin meininkiä. Oli ihana lämmin päivä.

Mietin et miks täälä on miehiä happi (toi vähän kun pitkätakki ja ei housuja :D) päällä

Yhtäkkiä alko kuuluu kauheita kumahduksia ja mietin et mitä ihmettä sieltä on tulossa. Sieltä tulikin sit tollanen järkyttävä rumpu.

Otin vähän videoo, mutta muistikortti tuli täyteen niin en voinu kuvata enempää.

Näitä pyhäkköjä tuli vaan koko ajan lisää. Sit kun kello tuli joku vähän päälle 12:30 mää lähdin jatkamaan matkaani. Kuinkahan kauan tää paraati jatku?

Aattelin sit ostaa viä kerran crepen, koska en halunnu sen kamalan crepen olevan mun viiminen jonka syön. Aattelin et jos ostaisin vaihteeks suolasen crepen, mut päädyin sit kuitenkin makeeseen. Tällä kertaa valinta oli hot apple cheesecake ja se oli namia!

Harajukun pikkukatuja.

Hauskoja otuksia.

Mulla oli siinä sellanen puolisen tuntia viä aikaa kun lähin sit kohti asemaa Takeshitadoorilta. Mietin et jos oisin menny Harajukun sillan kautta ja sit sieltä asemalle. Mutta siinä just tietä ylittäessä mun eteen pongahti jostain sellanen varmaa 35-45 v. äijä, joka tuli ihan suoraa mun eteen ja olin vähän tietty et mitä hittoo ja varmaa silmät vähän pyöristy et miks tuut siihen mun tien tukkeeks? Se oli sit et "ah, älä säikähdä.. sää oot tiekkö ihan.. ihan kun et ois täältä päin ollenkaa, tiäksä?" ja oon vähän et öö mitä hittoo ja oon et no "joo no.." en oo aasialainen et hei joo tiedän etten sulaudu ja se jatko et "niinkun.. oisit ihan toiselta planeetalta.. ootsä?". Siinä vaiheessa oon et voi vi.. ootko tosissas. En haluu et tollanen äijä lyöttäytyy mun seuraan. On vähän et heh heh no en oo ja se kysyy et mistä päin oon ja puhuu mulle suomeks et hauska tavata ja oon et oho, se osaa suomee, mikshän. No valot vaihtu sit vihreiks ja näytän sille mun suicaa, matkakorttia, et mää tästä jatkan matkaa ja se on mulle et "do you love this shit? don't you love this shit?" ja oon vähän et öö, Tokioo? Joo, mää tykkään Tokiosta. Ja oon et joo heippa meen nyt asemalle, näyttelen sille mun suicaa ja se on et "hei määkin oon just menossa junaan, meen Shibuyaan" ja nyökkäilen et selvä ja yritän karistaa sen siinä tungoksessa ja onnistunkin. Ainakin hetkeks. Kävelen sit laiturille ja olin vähän harmistunu kun en sit päässykkää sinne sillalle. Laiturille mennessä oon et onneks meen eri junaan, koska Shibuya on eri suunnassa, kunnes tajuun et hetkonen.. munhan pitää nimenomaan mennä just Shibuyaan menevään junaan, voi persus.. Ja sieltähän se yhtäkkiä pöllähtää taas se sama äijä ja se on et "hei pelataanko tällasta yhtä pientä peliä" ja oon et mitähän sillä on nyt mielessä ja se on et "jos arvaan sun iän viiden vuoden sisälle .... " en saanu selvää mitä se sano lopuks ja oon vähän et mitä ja se toistaa mut en edelleenkään saa selvää. No se arvaa mun iäks 21 ja se on et "noni, se on 5v. sisällä, nyt saan ...." ja se pitää käsiään vähän kun auki et haluis halata ja oon et "siis mitä sää haluat?" ja se on "arvasin 5v. sisälle joten saan pusun!" ja oon et "jooooo, ei onnistu, ei käy". Se on sit et "ei se oo niin iso juttu" ja oon et "suomalaiset ei harrasta sellasta, ei onnistu" ja sit juna tulee ja astun kyytiin ja se myös. Pääsen onneks istuun ja se on mulle et "mää jään Shibuyassa pois" ja vähän nyökkäilen sille et selvä ja onneks se kääntää sit selkänsä mulle ja jättää mut rauhaan. Ihme Tokio episodi taas :DD Hetken jo mietin, että ei kai se seuraa mua Tokion asemalla asti.

Tokion asemalla ostin sit konbinista vähän evästä ja otin bussin Naritalle. Kun tein check-inin Fukuokasta lähtiessäni sain jostain syystä myös paluun boarding passin, ja olin et onkohan tää nyt ihan validi? Se oli vähän kulahtanu mun lompakossa, mut kyllä mää sillä pääsin sit portille asti ja koneeseen. Eli Naritan kentällä ketään ei missään vaiheessa kiinnostanu mun kamat, paitsi tietty turvatarkastuksessa. Muutenkin maansisäsissä lennoissa check-in tehään aina sellasella koneella ja kukaan ei tarkasta sun laukkujen painoja, jos ei oo siis ruumaan meneviä laukkuja.

Tässä on se mun himoitsema laukkukoru! Tää on SIDin laulajan Maon suunnittelema. Jotenkin tää jäi mun muistiin kun kävin täällä ja kun ostin ton laukun, mun oli pakko saada se siihen. Ja oon tyytyväinen et ostin sen, se näyttää hyvältä ♥

Lento meni sit mukavasti ja Fukuokaan saavuin joskus kaheksan aikoihin. Harmitti kun ei ollu ikkunapaikka, koska ois nähny nättejä kaupunkien valoja ikkunasta. Harvoin kun lentää pimeellä. Fukuokaan saavuttua suuntasin sit suoraan kotiin ja tutkailin busseja Hiroshimaan. Seuraava matka kun on sinne. Muualle tuskin sit enää tuleekaan mentyä.

Mutta Tokio oli ihana niinkun aina ja tahdon ehdottomasti päästä käymään siellä uudelleen ♥

Milla ☆

カメレオ横浜

Keskiviikkona mulla oli suuntana Yokohama. Ensin aamulla kiersin tosin vähän Koenjia. Täällä kiertelin sillon kun kävin 2012 ekan kerran Japanissa. Oi kun nostalgista. Tällä kertaa tosin kiersin pidemmälle kun viimeks ja yllätyin kun tän kadun päästä löyty Jumble store! Mietin aina et ihme jos Koenjissa ei oo Jumble storee, mut kyllähän se sit löyty. Koenjilla on myös tällanen käytettyjen vaatteiden ja pikkupuotien maine. Siellä pitäis olla enemmänkin käytettyjen vaatteiden kauppoja, mutta mää en oo löytäny kun kaks.. missähän päin ne oikein on?

Ei oo taas paljoo ajateltu tätäkään kauppaa nimettäessä. Tää oli avautumassa loppukuusta.

Otin sit tosiaan junan Koenjista ensin Shinjukuun, jossa vaihdoin toiseen junaan, jolla pääsi sit Yokohamaan asti. Shinjukusta matka kesti vähän päälle puoli tuntia, koska sattu tulee hyvin just special rapid train, joka pysähty ihan vaan muutamalla asemalla. Yokohamaa varten olin kattonu muutaman paikan valmiiks, mikä olis mielenkiintosta tarkastaa. Etäisyydet näytti olevan aika mukavasti sellasta n.2km matkaa niin aattelin, että määhän pääsen sit kävellen kaikkialle hyvin. Yokohaman asemalle kun pääsin kattelin vähän karttaa ja lähin sit käveleen. Ensin kohteena oli Minato mirai, Yokohama tällanen uus kaupunkikeskus.

Ensin kaikki oli tosi tällasta uutta ja hienoo ja sit yhtäkkiä.. meenkö nyt ihan oikeeseen suuntaan?

Hetken ajan kuluttua alko kyllä taas näyttää tältä. Mutta kaikki näytti vaan asuintaloilta. Olin vähän skeptinen, että onko täällä muka jotain kauppojakin? Oli muuten ihan järkyttävän tuulinen ilma. Joka päivä tuuli aika paljon, mutta tänään oli ihan hirvee tuuli. Päädyin myöhemmin laittaa hiukset ponnarille ja laittaa pinnillä etuhiukset kiinni, koska ne lepatti ihan kaikkialle. Onneks kaikki päivät oli kuitenkin kauniin aurinkoisia. Fukuokassa on viimeaikoina ollu vaan pilvistä ja pilvistä.

Löysin sit viimein tällaseen ostoskeskukseen. Mun ei tosin kiinnostanu ostaa yhtää mitää niin kattelin vaan vähän ympärilleni ja yritin ettiä ruokapaikkaa, koska alko olee hirvee nälkä. Etin edelleen omurice paikkaa, mutta ei sitten. Päädyin sit intialaiseen lounas buffettiin.

Syötyäni itteni ähkyyn lähdin tutkiin lisää.

Suomihan se taas.

Täällä on varmasti tosi nättiä kesällä.

Kattelin kauempaa, et mitäs täällä on oikein menossa..? Joku festivaali. Menin kattomaan sit lähempää..

Ja mitä, mansikka festivaalit.

Jatkoin matkaa sit kohti Osanbashi laituria. Tosin oli niin tuulinen ilma, et mietin et ehkä en haluukkaa mennä sinne.

Tässä oli sit viimein Osanbashi laituri ja sen ympärillä oleva puisto. Mää kattoin vaan tästä viereltä ja olin et joo, en ala täällä rannikolla olee ku tuulee nii himona ja on vilponen. Muuten ois voinu istahtaakkin alas ja olla vaan hetken. Lähdin sit kohti China townia.

Toi ukko maalas vaan ihan omassa maailmassaan keskellä kaupunkia. Mut vähänkö upeesti.

China town löydetty.

Miks tulin tänään Yokohamaan, oli koska täällä oli Kameleon keikka. Lähdin sit vähän lähemmäs keikkapaikkaa. Matkalla poikkesin Yokohama stadionin ohitse.

Luumupuut oli kukassa! Niin nättiä.

Aloin miettii, että eikö Yokohamassa oo sellasta kaupunkimaista keskustaa ollenkaan? En vaan ehkä ollu menny sinne.

Mulla oli pari tuntia aikaa ennen keikan alkua niin istahdin sit keikkapaikan läheiseen kahvilaan rentoutuun. Kaiken kävelyn jälkeen mulla oli aika väsyny olo ja ei ollu jotenkin yhtää fiilistä mennä keikalle D:

Mun vieressä istunu mies piirsi hienosti asuntojen pohjapiirrustuksia ja niihin kaikki huonekalut jne. 

Istuskelin ja kattelin ihmisten menoo parisen tuntia kunnes lähdin kohti keikkapaikkaa. En tajua, mut mulla ei ollu yhtää fiilistä. No pääsin kuitenkin sit sisälle ja kun narikka oli heti ovella, jätin kamat siihen ja sit portaitten alhaalla pyydettiin lippu olin et "しまったー！！" et voi hitto ääneen ja lähin takasin mun kamojen luo portaat ylös hakee mun lipun. Samalla portaita alas tullu sen keikkapaikan joku järkkärimies toisti mun "voi hittoo!" ja mua alko naurattaa ihan sikana :DDD Kun pääsin sit viimein sisälle, keikkasali oli ovelle asti ihan täynnä ja olin et ootko tosissas? Et joo, se keikkafiilis oli vähän sellanen. Oli aika väsyny meininki ja mulle sopi ihan hyvin et bändi ei ees soittanu encoree. Yks biisi, josta tykkään paljon ne soitti livenä ja se oli kiva juttu.

Muuten tuli osaks biisejä, mitä en ollu kuullukkaan ja olin et onko näiltä tullu jotain julkasuja, mistä en tiedä mitään ees? Tuli vähän sellanen fiilis, et ehkä kameleo alkaa menee siihen samaan lohkoon kun jealkb, että putoaa seuratuista bändeistä, koska musiikki ei enää niin iske. Onneks tuli kuitenkin myös vanhempia biisejä, jotka sit tunnistin. Kattelin myös sitä fanikuntaa ja aika nuorta väkee.. :D Mutta joo, oli vähän puolitunteella menty keikka, en jaksanu jotenkin innostua.

Keikan jälkeen lähdin kohti asemaa ja otin junan Shinjukuun. Tällä kertaa keikalta ei tarttunu mitään mukaan, koska ei ollu oikein mitää mielenkiintosta ostettavaa. Kukkaro kiittää, törsäsin jo niin paljon rahaa niihi levykauppoihin. Shinjukusta jatkoin suoraan Koenjiin ja poikkesin konbiniin, josta ostin viimein sen omuricen, jota mun oli tehty mieli syödä. Ei se kyl ollu nii hyvä kun ite tehtynä tai ravintolasta, se kanamuna oli nii kuminen. Oli vika ilta hostellissa ja pakkailin kamat kasaan ja mietin, että jos joku punnitsee mun kamat lentokentällä, menee kyllä ehkä yli rajan D: Torstai aamuna mulla olis vielä aikaa kierrellä ja päätin kohteeks Harajukun, koska mua himotti edelleen se laukkukoru siellä. 

Milla ☆