Daimarussa työskentely lähti mukavasti käyntiin ja huomenna onkin jo viimien päivä siellä. Niin ne päivät vaan vierähtää. Tällä kertaa yhteistyökumppanina oli Barbie ja siksi tällaset upeet mannekiinit, uualaa. Mut löytää toisinaan myös Quantizen fb-sivulta haha Muistakaa tykätä!
Päivällä ponkasin itteni Kyushun rainbow prideen. Quantize osallistu tähän tapahtumaan sponsorina ja minä lähdin sitten vähän ottamaan ohjaajille kuvia, kun he olivat kiireisiä, eivätkä itse ehtineet.
Siittä puistosta oli lähdössä kulkue ja siihen osallistuvat olivat parhaillaan kuuntelemassa ohjeita, kun saavuin paikanpäälle. Harmitti vähän kun aamulla ois ollu ohjelmassa jonkun parin vihkiminen täällä olevalla lavalla ja myös joittenkin drag queenien esittelyä. Ois varmaan ollu mielenkiintosta.
Muualla alueella tuntukin sit vähän autiolta, kun suurin osa ihmisistä oli pakkautunu sinne ruohikkoaluelle. Tarjolla oli ruokakojuja ja erilaista sälää ostettavaks.
Myös esiintymislava löyty ja siinä esiinty joku tällanen j-pop duo. Niitten esittämä biisi oli tosi tuttu, mut en tiiä ketä sit olivat.
Lauluesityksen jälkeen paraati lähti matkaan näitten rumpujen säveltämänä. Tai näillä alko siis taiko-esitys. Fukuokan yliopiston oppilaita. Ne esitti kolme biisi ja vitsi oli kyl hienon kuullosta. Otin videookin, mutten oo saanu aikaseks siirretty niitä viä koneelle, saati sitten nettii.
Parisen tuntia kattelin menoo kunnes lähin sit suuntaamaan museoon. Välissä piipahdin Tenjinissä. Siellä oli tällanen ramen-tapahtuma menossa. Näköjään joku oli tulossa myös esiintyyn, kun hirveesti ihmisiä lavan luona. (Aamulla ois ollu myös Softbank hawksien voittoparaati, mutten sitäkään jaksanu herätä kattoon. Ois ehkä pitäny.)
Kävin tänään viimein siellä museossa ja oli se ihan käymisen arvonen ilmasilla lipuilla. Maksanu en ois. Näyttelyn kohokohta oli kyl ehottomasti toi kippo, joka on tossa lehtisessäkin. Se oli kyl hieno.
Mun jalat huusi jo hoosiannaa tässä vaiheessa. Oon jo kaks päivää kävelly vaan näillä kengillä, aiai. Huomenna onneks töihin eri kengät.
Museo käytiin aika äkkiä kaverin kanssa läpitte. Käveltiin sit yhessä takasin Tenjiniin ja otettiin suunnaks kissakahvila, juhhuhuu. Ihmisiä riitti oikein ruuhkaks asti, jouduttiin jonottaan hetki.
Uninen vartija.
Kisumacaron.
Tää on tossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä kissa, joka kököttää siä käytävän päässä hahahah se oli nii väsyny mut ei liikkunu mihkään tästä paikasta vaan piti jotain vahtia ihan huojuvan unisena.
Tää harmaa katti vaan pomppas tän pömpelin päälle ja asettu nukkuun ton toisen kissan päällä haha.
Yks kissanpentu siä oli nii leikkisä! Se ois vaan leikkiny ja leikkiny.
Tää oli niin lihava kissa! Tässä kuvassa ei saa nii selvää, mutta tää oli iso!!
Tää nukku ensin yksin tuolissa, mut ehkä sillä tuli yksinäistä, koska...
...se kömpi vuorostaan näitten kahden kissan pennun päälle nukkuun ihan pokkana hahaha.
Vietittiin puoltoista tuntia kisuja katsellen, kunnes lähdettiin Tenjiniin päin. Poikettiin H&M ja Forever21, mutta ei sattunu mitään mukaan. Istuttiin alas Kego puistoon. Kaverini oli lähdössä vielä siittä viettää iltaan miehensä ja joittenkin kavereittensa kanssa. Ooteltiin, että muut saapuis paikalle. Kego puiston jouluvalot on nii kauniita ;A; mun kamera on vaan jotenkin huono, etten saa hyviä kuvia. Sen lisäks et puut on valaistu siellä ajaa sellanen valaistu juna, jonka kyytiin pääsee. Sit on myö sellanen upee katettu alue, joka on valaistu ihan täysin myös. Ehkä joskus saan teille kuvia siittä.
Mut kutsuttiin kyllä mukaan illanviettoon, mutta tiesin että heillä on kunnon juomingit ja syömingit tiedossa niin ei oikein huvittanu lähtee. Mulla on kuitenkin huomenna töitä ja en halunnu nyt tällä viikonlopulla muuten juoda mitään vettä vahvempaa. Mutta ihanan rentouttava ja hauska päivä näin vähään aikaan. Sovittiin, että mennään siinä kisukahvilan lähellä olevaan ravintolaan tässä joku päivä, koska se näytti nii herkulliselta! Sitä odotellessa.
Joskus elämässä on liikaa dramaa. Mun elämässä sitä on ainakin ihan liikaa viime aikoina, tuntuu että pursuaa ja pursuaa vaan ja kauheesti menee voimia kaikkeen säätöön. Viime aikoina on kanssa ollu japanin suhteen vähän off-kausi taas, oon tullu taas jälleen siihen pisteeseen missä välittäis enää puhua sanaakaan japania, koska ei pysty ilmaseen itteensä oikein ja ymmärrä kunnolla mitä toiset puhuu. Mut samalla tietää, että ei tee hyväks sulkeutua omaan pieneen päähänsäkään. Yritän nyt siinä sit jotenkin elää. Jotta tästä pääsis eteneen opiskeluun pitäis laittaa niin hurjasti aikaa ja pohdintoja ja mää en oo sitä tyyppiä, joka saa mitään aikaseks itseopiskelulla. Tartten ne koulutunnit, että saan opiskeltua jotain. Muuten vietän vapaa-aikani miten sattuen, tiedostaen erittäin hyvin etten etene yhtään mihinkään. Omaa personaansa on vaikee lähtee muuttaan. Nyt kun ei oo ees mitään japanintunteja niin on vähän että joo o, sitten kun viimeks lähdin Japanista, eipä oo kummemmin tullu opiskeltua. Tietty nyt kuulee töissä koko ajan japania ja sillain ihan erilainen ympäristö et altistuu huomattavasti enemmän, en sit tiedä oppiiko siittä jotain? Oon ainakin siittä niin tyytyväinen et työpaikalla kaikki on naisia, et kuulen oikeesti pelkkää naisten puhumaa japania siellä. Koska miesten ja naisten puhetyylithän siis vaihtelee ja toivonkin, etten puhu liian miesmäisesti heh. Sit tulee tietty asiakas-myyjä suhteen puhetyylit tässä harkassa myös esille. Se on myös mielenkiintosta. Ei kai tällasta oikeen elämän puhetta loppujen lopuks tunneilla kunnolla opi, mutta hirveesti se vie voimia. Se kun elää toisessa maassa menee hirveen helposti stressaamiseks, kun et ymmärrä ympäristöstä enään kun pienen osan ja se stressi seuraakin sit joka päivä elämää sun huomaamatta. Kielimuurien lisäks on tää parisuhde, mikä tuntuu et menee välillä niin vituiks et miettii et mitähän mää teen tällä mun elämälläni. Normi elämää kaippa se sit loppujen lopuks on. On onnellisia aikoja ja niitä aikoija jotka on vaan syvältä sieltä ja kaikkee siltä väliltä. Joskus mietin kulttuurishokkia ja sen vaiheita kun muuttaa asuun ulkomaille. Et ensin on honey moon -kausi, jonka jälkeen iskee todellisuus ja alamäki alkaa ja moni pakenee kotiin sillon. Sit tulee lopuks todellisuuden hyväksyminen, jonka jälkeen elämä jatkuu hyväksyen millasta se on toisessa maassa. Tää kaavahan ei kuitenkaan yleensä toistu vaan kerran vaan pikkuhiljaa mennään taas parempaan, kunnes joku lyttää taas maahan ja tällasta. Ja tämähän tapahtuu myös usein kun palaa takaisin kotimaahansa. Joskus muistelen menneitä ja mietin et montahan kertaa mulle kävi toi? Oiskohan tää sit kolmas kerta? Eiköhän tää tästä lähe taas nousuun jotenkin.
Tää biisi on aina piristävää kuunneltavaa.
No se siittä avautumisesta tälla kertaa. Kelataas vähän mitä on tullu tehtyä.
Viime viikolla mulla on pari päivää vapaata ja K:lla sattu samalla päiville koulufestivaalit, eli vapaata siis. Päädyttiin käymään Minamatassa. Jotenkin nostalginen fiilis, viime vuonna kun mentiin kanssa koulufestivaalien aikaan myös sinne. Tällä kertaa mulla on ihan pari hassua kuvaan vaan, ei tullu kamera mukaan ja päivät oli muutenkin sateisia niin jaksanu otella kuvia. Paikat näytti muutenkin samalta niin tarkastelkaa viime vuoden postausta jos kiinnostaa, miltä Minamata näyttää heh.
Lähettiin tosiaan keskiviikko iltana, otettiin shinkansen Minamataan. En tajua kui K viittii käyttä Shinkansenia, kun Minamataan menee juna ja bussikin. Shinkansen on kallis, hyi. No pääseehän sillä kyllä sit nopeesti ja mukavasti et sillain, mut silti. No Minamataan kun päästiin K:n isä oli ottamassa meitä vastaan ja se heitti meijät K:n mummun luo taas. Kämpässä oli siirretty kaikki huonekalut yläkerran yhteen toiseen huoneeseen. Olin high fivee mielessäni, koska siinä huoneessa oli ilmastointilaite! Et jos tulis kylmä, ois oikeesti mahollista lämmittää jollain. Mut eipä sille tullu käyttöön, koska Japanissa on nyt tavallista lämpimämpi talvi, tai Japanin standardeilla on vielä syksy. Uutisissa sanottaa tänään et on 7 astetta keskimäärästä lämpimämpää. Onneks, ei haittaa yhtää.
Lauantaina lähettiin sit ajaan Kumamotoon. Matka kesti ja kesti. Ajettiin ajokortti-keskukseen, koska K:n piti uusia ajokorttinsa. Siis voitteko uskoo? Japanissa pitää 3 vuoden välein käydä uusimassa ajokortti. Olin ihan järkyttyny ja kerroin niille et mun kortti on voimassa 50 vuotta ja ne oli iha äimistyneitä. Täällä otetaan uus kuva, tarkastetaan et kaikki täsmää, näkö, lasit jne. ja saa täysin uuden kortin joka kerta. En tiedä mitä kaikkee siihen sisältyy kun uusitaan, mut siinä on kuulemma jotain tasoja. Jos esim joudut johkin onnettomuuteen tai saat sakkoja tmv niin sit sun kortin uusimisessa menee pitemmän aikaa. Myös ekaa kertaa uusiessa menee n.2-3h. Et jos K nyt ajaa kun enkeli hölmöilemättä missään niin ens kerralla pitäis mennä vaan 30min kuulemma. Mut joo, onneks ei Suomessa täydy koko aikaa käydä uusimassa. Tällä kertaa K:lla tais olla kans joku ajokerta siinä oikeenkokosella "autojen leikkikentällä" heh. Täällä siis harjotellaan ajamista sellasessa liikennepuistossa oikeella autoilla. Myös autokoulun aikaan.
Sillävälin kun K tosiaan jonotteli korttiaan, minä, K:n isä ja äiti lähettiin läheiseen ostoskeskukseen. Oli vähän sellanen awkward fiilis välillä kun jäin kolmistaan sinne. Onneks siittä selvittiin ja illasta palattiin sit takas Minamataan. Poikettiin Yatsushiron yhteen käytettyjen vaatteiden kauppaan. Illasta mentiin onseniin.
Seuraavana päivänä eli perjantaina käytiin K:n kanssa Kyusendon tippukiviluolassa. Oli tosi harmaa päivä, mutta oli kiva kattella maisemia ajellessa.
En ollu ikinä käyny missää tällasessa luolassa (kirjotin ekana kaivossa, hajosin kun tarkastin), niin tykkäsin! Ihmisiä ei oikein meidän lisäks ollu melki ketään. Tossa yläpuolella olevassa kuvassa toi pallomainen rakennus oli joku Edison-museo.
Söin "vuorisoban" tässä vieressä olleessa ravintolassa. Ei siinä kyllä mitää eroo ollu normi sobaan. Lisäks ostin leipomosta tällasen sobamanjun.
Illaks palailtiin takasin ja mentiin taas onseniin. Myöhemmin illalla lähettiin vielä izakayaan istuun iltaan K:n yhden kaverin kanssa, olkoon hänen nimensä N, vaikka senkin nimi oikeesti alkaa K:lla. Mulle selvis et tää oli se kaveri, joka mursi kesällä kätensä jotekin kun olivat kaveriporukalla Minamatan izakayassa ollesaan vääntäneet kättä vuoronperään. Miten siinä voi murtaa kätensä?! Pelottavaa. Aika meni lähinnä siinä et K ja N puhuivat et "muistakko tätä ja sitä" ja mää kuuntelin. Jotain höpöteltiin yleisesti alkoholista ja K puhu koko ajan kui se tykkää enemmän käydä klubilla kun izakayassa ja hoputti N:ää tuleen Fukuokaan baariin meijän kanssa. "Voit yöpyä mun luona, saat mun kämpän itelles siks aikaa, mää oon Millan luona yötä" sillai jaaaa, että päätit jo sellastakin lol. Lähettiin kämpille päin joskus 2 aikaa yöllä ja käveltiin se joku hassut 2km mikä siittä keskustasta oli. Oli pilkkopimeetä, kyl se on se maaseutu, vaikka en tiedä kutsuttaisko tollasta aluetta maaseuduks Suomessa? Tuskin. Ehkä se on kuitenkin liian kaupunkimainen.
Lauantai aamuna olin nii väsyny. K lähti leikkaan tukkansa parturiin ja mää jäin nukkuun kuolleena. Tartten paljon unta et jaksan. Yllätten K olikin jo takas ja mun täyty ryhdistäytyä ja saada itteni ulosmenokuntoon. Suunnattiin Yatsushiroon yhteen toiseen käytettyjen vaatteiden kauppaan, N lyöttäyty meidän mukaan. Ostin kahvin mut mun aivot ja silmät oli edelleen niin unessa että ei mitään rajaa. Automatkat istuinkin sit hiljaa yrittäen pysyä hereillä. Perillä onnistuin löytää muutamat korvikset ja pari cd:tä.
Tykästyin noihin hopeen värisiin ja mietin et tollasia kultasia mulla ei oikein oo mitään niin ostin sit ne myös.
N:n oli tarkotus tulla meijän kaa onseniin tänään mut paluumatkalla sen kaverilta tulikin viesti, et niillä oli tarkotus mennä istuun iltaa ihan siinä tunnin sisään. Se ei sit päässykkään ja kun päästiin Minamataan mentiin sit kaksin taas jälleen samaan onseniin. Poikettiin syömään ja Izumin Book offiin, ja mukaan tarttu tää kirja minkä olin halunnukkin ostaa.
Toi honobonolog on vaan niin söpö. Ei vitsi. Laitan loppuun muutamia kuvia. Toi toinen on sit runokirja. Se sattu käteen ihan sattumalta ja vaikutti kivalta ja oli edullinen niin ostin.
Sunnuntaina oli tarkotus taas reissata K:n porukoitten kanssa. Mentiin ylläripylläri Yatsushiroon ja siihen samaan vaatekauppaan, missä käytiin sillon. Perheet miehet sano et "ei ollu kun ehkä 30min aikaa kattella, ei tosiaan riittäny!" johon minä ajattelin "ei siä ollu mitään" ja äiti sanoikin tämän ääneen että "taasko me tultiin tänne?!". Päätin sit kuitenkin kiertää uudestaan ja huonoltahan se tavara näytti. Jotenkin päädyin sit kokeileen paria hametta. Oikeestaan halusin vaan yhden hameen niistä, joka oli Zaran, mutta koska koko oli S olin jotenkin varma ettei se mee päälle. Mutta jotenkin sehän istu päälle paremmin kun hyvin..? Mitenkä se nyt niin. Ostin sit sen ja menin kattoo et mitäs nää muut hommaa ja K ja sen isä oli onnistunu kerään kunnon korillisen tavaraa. Siä ne kävi läpi niitä sen äidin kanssa vuorotellen et "mites tää?" ja aika paljon lähti takasin hyllyyn haha. Ne osti mulle myös yhden huivin, koska jos kuulemma löydän jotain niin he kyllä maksais sen mulle. No hameen olin jo ehtiny ostaa ja K hoputti vähän et "valitte ny jotain!!" niin sovitin siinä sellasta kivanlaista huivia ja olin et öö vaikka tää sit??
Kamala valaistus, mutta ihan normi huivi siis, jossa tollanen liukuvärjäys mustasta punaseen.
Hame noudattaa aika samaa värilinjaa :D Tykkään niin paljon tästä punasen väristä.
Shoppailujen jälkeen käytiin syömässä ja palattiin takasin Minatamaan. Jumitettiin mummun kämpillä, kattoin telkkaria ja K nukku lattialla. Herättyään se totes et "vitsi oli kylmä" johon minä naurahdin hieman. K:lla on aina kauheesti suunnitelmia et mennään sinne ja tänne mut se ei oikein mietin sen enempää et mitä kaikkee sitä varten tarttee oikeesti. Niinkun se alko joskus viiden aikaa iltapäivästä puhuu et lähetään yhdelle ostarille, ja se soittikin sit isälleen, joka tyrmäs sen täysin et ei teillä oo enää aikaa jos tänään meinaatte mennä kotiin, et älä hulluja puhu. Päädyttiin sit vielä menee onseniin, edelleen siihen samaan vanhaan. Oon vähän pettyny, ettei käyty kun siä yhdessä, ei se nii erikoinen loppujen lopuks oo. Haluun käydä ulkoilmaonsenissa! Mut yllätyin kanssa et mehän ollaan tässä lähössä parin tunnin päästä, viäkö me lähetään onseniin..? Ok. Eli ilman meikkiä sit matkaan kotiin. Onsen on aina mukava ja ihana lämmin kylpy ja sen tarpeen niin ymmärtää täälä Japanissa talvisin. Ja siis yleensäkin kylvyn ottamisen. Keho jotenkin kylmenee kylmässä säässä ja sit kun illalla meet kylpyyn niin kaikki lämpiää sisältä päin ja kun tulee pois, ei oo enää yhtään kylmä. On se ihmeellistä ja mukavaa. Yhden kerran oon täällä kämpällä ottanu kylvyn, kun oli kylmempi päivä. Mut kun tosiaan nyt on suht lämpimät säät edelleen jatkunu, eipä oo viä sen kummemmin tarvetta. Suihku riittää peseytymiseen. Mut se on kyl et ku ite ottaa kylvyn siä on ehkä 5-15min, mut se et K viettää siä helposti yli tunnin on sillai "kauanko se aikoo viä lillutella siä???"
Sunnuntai illlalla palattiin sit takasin Fukuokaan. Täällä sit taas peruselämän pariin taas. Huomisesta eteenpäin on jälleen limited shoppien vuoro. Mukavaa et on vaihtelua tohon ateljee työhön. Viimeaikoina oon vaan ommellu käsin niin paljon. Tulee vähän fiilis, et niin pitäiskö mun tehä tätä työtä..? Toisaalta saan kyl välillä tehä muutakin, kuten yks päivä kokosin ikean huonekaluja heh. Mut luovatyö on kivaa.
Osallistuin tässä viimekuussa randomisti yksien museolippujen arvontaan ja päädyin jotenkin voittaan ne..? Olikohan niillä muita osallistujia? Vielä en oo ehtiny käymään mut nyt sunnuntaina olis tarkotus mennä yhen kaverin kanssa. Samalla kertaa ois myös tarkotus viimein mennä kisukahvilaan, iih. Kisuja!
Tässä nyt sit muutama kuva kirjasta. Niin söpöjä.
Tässä on puolestaa pari runoo siittä runokirjasta. Yritän kääntää ne teille.
Muutos
Ajattelin että haluan tulla ystävälliseksi.
Kauan, kauan sitten.
Silloin, kun olin hyvin nuori.
Mutta nyt
se on muuttunut vahvaksi ja ystävälliseksi.
Koska
ymmärsin että ilman vahvuutta
ystävällisyys ei voi olla olemassa
Sinun vierelläsi
Niin kauan kuin
sinä
tarvitset minua
minä
tulemaan olemaan vierelläsi
aina
Onnellinen ero
Siihen aikaan,
en edes tullut ajatelleeksi
jotain sellaista mutta,
irti päästämällä
palasin omaksi itsekseni.
Minulle se oli
välttämätön jäähyväinen.
Sen ansiosta
tulin lähemmäksi onnellisuutta.
Vaikka eroaisimmekin
Suurilta osin
luulen että kaikki tulee olemaan hyvin.
Tähänkin saakka
olen hyväksynyt niin paljon
erilaisia asioita.
Tietenkin
se olisi surullista
ja tekisi kipeää, näin uskon.
Silti
se pieni voima jonka avulla jaksaisin eteenpäin
palaa minun itseni sisälläni.
Syy miksi olen täällä
Olen täällä koska
rakastan sinua.
Koska ajattelin että tahtoisin elää
sinun vierelläsi.
Hupsista, kello hujahti jotenkin jo puoli kolmeen yöllä, mitenkäs se nyt tällain. Nyt täytyy mennä nukkumaan, onneks on 10 asti aikaa ennen kun herätyskello soi.
